Hardanger

Vihdoin saan raportoitua pääsiäisajelusta Hardangervuonon varrelle. Maisemat oli aivan mielettömän hienot, ilma kuin morsian ja seura loistavaa. Ajeltiin vuokra-autolla Bergenistä Nordheimsundiin, josta jatkettiin matkaa vuonon vartta eteen päin. Bergenistä lähtiessä oli kevät, matkalla Nordheimsundiin ohitettiin "alppikyliä laskettelurinteineen" ja tienvarret oli täynnä reippaiden norskien autoja ja Nordheimsundissa oli jopa kesäisen lämminta ja aurinkoista. Sitten ajeltiin rauhallisesti näköalapaikoille pysähdellen 7 tietä Kjerlandiin. Tie on suurelta osan matkaa vain yhden auton mentävä ja mutkittelee vuonon laidalla kallionkielekkeillä... Joten kuskin osassa jäi minulta maisemien ihailu vähille. Sitten sujahdettiin 7,5 km pituisen tunnelin lävitse Brimnesiin josta hurautimme lautalla yli Bruravikiin. Aurinko senkun jatkoi porottamistaan ja maisemat vaan paranivat.
Määränpäänämme oli Vøringsfossen, joka on Norjan mahtavin vesiputous. Tiesimme kyllä että putouksen "kausi" ei ole vielä alkanut, mutta toivoimme näkevämme jotain. Lunta oli ainakin metri näköalapaikalla ja putous itsekin oli vielä hautautunut suurilta osin lumen sisälle. Mutta oli paikka vaikuttava joka tapauksessa... Huimaavaa...
Jatketiin vielä matkaa 7 tietä eteenpäin ja yhtäkkisesti tienreunustat olivatkin parimetriset lumivallit ja silmän kantamattomiin valkoista vuoristoa. Ja sitten reippaita norskeja varjojen ja lumilautojen kera reippailemassa...
Tässä vaiheessa oli nälkä ja koska olimme jonkinmoisen ravintelin kohdilla menimme syömään. Ja yksi rohkea suomalainen(en minä) tilasi perinteistä norjalaista rømmegrøteä, eli jonkin sorttista puuroa.... Kammottavaa limatahnaa....
Paluumatka tehtiin Vossin kautta. Koko reissu kesti n. 12 tuntia. Aikamoinen ajosatsi yhdelle päivälle, mutta tulipahan nähtyä paljon!

Vinkkejä auroreiteistä löytyy carwalks.